Lähestymme tässä artikkelissa osallistumista, osallisuutta ja sen rakentumista arjen kohtaamisissa kanssa-asumisen (engl. dwelling with) näkökulmasta (Ingold 2000; Pyyry 2016). Tämän kulttuuriantropologian ja maantieteen piirissä kehitellyn käsitteen avulla tarkastelemme ihmisen elämisen käytäntöjä palauttamalla hänet osaksi ympäristöään, josta hän on monella tavalla riippuvainen (ks. myös Nygren tässä julkaisussa). Artikkelimme sijoittuu jälkihumanistisen maantieteen tutkimussuuntaukseen, jossa huomio kohdistuu erityisesti ihmisen arkiseen toimintaan ja tässä toiminnassa viriäviin tunnetiloihin (engl. affect), joiden kautta maailma koetaan (esim. Anderson & Wylie 2009; Greenhough 2010; Thrift 2004).

Jälkihumanistinen suuntaus pitää sisällään monia toisistaan hieman erovia näkemyksiä, mutta yhteistä näille kaikille on ajatus ihmissubjektin kehkeytymisestä yhdessä muun maailman kanssa. Lähestymme siis ihmistä maailmaansa kiinnittyneenä, sen kanssa alati muotoutuvana subjektina. Kanssa-asumisen käsite tuo tämän näkökulman osallisuuden tarkasteluun. Sen kautta määrittelemme asumisen laajasti: se on kotona tapahtuvan elämisen lisäksi asuntojen ulkopuolella tapahtuvaa mielekästä kiinnittymistä ja osallistumista kodin seinien ulkopuoliseen yhteiskuntaan, ja laajemmin maailmaan (ks. myös Mäenpää ym. tässä teoksessa). Mielekkyys syntyy nimenomaan osallisuuden ilmapiiristä: kaupunkitilaa muokataan ja otetaan omaksi erilaisin keinoin. Tämän